Karhubasket voitti tiistaina seurahistorian kolmannen perättäisen mitalin. Kahden perättäisen mestaruuden jälkeen, kultainen väri vaihtuu hopeiseen. Hopea ei kuitenkaan ole häpeä.

-Onnittelut Vilppaalle, Janne Koskimies aloitti jutustelun pelin jälkeen. – Surullinen olo itsellä, mutta samalla lämpimät ajatukset. – Täällä Salossa on paljon tuttuja ihmisiä ja täällä on pitkään tehty töitä tämän eteen. – Vilpas todellakin ansaitsi tämän. – Huikeat pelit pudotuspeleissä, joilla ovat tulleet tähän pisteeseen, eikä paras seitsemästä ottelusarja jätä mitään sijaa selittelyille. – Isot onnittelut Saloon.

– Tämä oli meiltä hyvin monivaiheinen kausi. – Lähdimme kauteen hyvin erilaisella joukkueella, kuin mihin on totuttu. – Meillä on jenkkiosastolla hyvin vähän kokemusta. – Pari jenkkiä lähti joulukuussa ja peleihin tuli pitkä tauko. – Sen jälkeen oli kahden kuukauden pätkä, kun miellä oli käytössä viidestä kahdeksaan pelaajaa, jotka pystyivät harjoittelemaan. – Se todella näkyi meidän pelaamisessa sen jälkeen. – Tammikuussa todella koeteltiin, kun TJ Holyfield loukkaantui pelissä ja seuraavana päivänä Malcolm sekä Vehmanen loukkaantuivat harjoituksissa. – Sitten pelasimme kuudella pelaajalla pari peliä. – Olimme siinä kohtaa selvitymismoodissa. – Saimme vahvistuksia, mutta sitten tuli tieto, että kausi lyhenee kuukaudella, mikä ei ollut meille hyvä asia. – Mutta lyhentäminen oli täysin ymmärrettävä asia, ja kausi saatiin siten pelattua loppuun.

– Olen älyttömän ylpeä joukkueesta. – Viimeisessä runkosarjaottelussa Malcolm yritti pelata, Holyfieldin ylävartalovamma oli tosi paha ja Okko Järven alavartalovamma oli päällä. – Jumppa Niskanen yritti pelata Nokiaa vastaan pari ottelua, mutta joutui uudestaan sairaslomalle. – Tuntui, että meidän pudotuspeleistä tulee ihan täysi pannukakku. – Pystyimme kuitenkin todella kovalla tsempillä vetämään, mitä täytyy arvostaa. – Meidän joukkueen vahva kausi henkilöityy todella paljon Bojan Sarceviciin, Okko Järveen ja Jumppa Niskaseen. – He ovat olleet koko ajan olleet niin stabiileja ja joukkueen selkäranka, sekä valmennuksen luottomiehiä, jotka ovat pitäneet tason korkeana koko ajan harjoituksissa muutosten keskellä. – Vaikka pelaajia on ollut poissa, mutta heidän avulla henki on ollut positiivinen.

– Vilppaasta tekee Suomen mestarin sen, koska heillä on erittäin hyvät kotimaiset pelaajat. – Heidän suomipelaajien laatu on korostunut ja joukkueessa on ollut jatkuvuutta. – Tietysti heillä on Teemu Rannikko ja Jeremiah Wood, jotka vihaavat häviämistä niin paljon. – Annoimme tänään itsellemme mahdollisuuden voittaa, kun puristimme tänään Vilppaan Salohallissa 76 pisteeseen. – Vilpas kuitenkin löysi keinot voittaa peli ja pelit. – Vilppaan pelin laatu ja toteutuksen taso oli parempaa kuin meillä tässä sarjassa, ja sen takia Vilpas on mestari, Koskimies summasi kauden ja finaalisarjan.

Finaalisarjan päätösottelussa ratkaisuksi nousi levypallot. Ne Vilpas voitti 45-32, 17 levypalloa hakeneen Jeremiah Woodin (18/17/2) johdolla. Wood pokkasikin ansaitusti finaalien MVP-palkinnon. Vilpas kahmi 15 hyökkäyslevypalloa ja teki niistä 11 pistettä.

Karhubasket johti ottelua 2-6, mutta sitten salolaiset olivat askeleen tai kaksi edellä pelin loppuun saakka. Collin Malcolm (26/5/3) piti vieraita mukana toisella puoliajalla ja kokenut Bojan Sarcevic (15/4/6) näytti kuuluvansa edelleen Koriliigan eliittiin. Kolmannen kympin lopussa Karhubasket leikkasi eron neljään pisteeseen, mutta isännät iskivät heti takaisin, joten viimeiselle kympille lähdettiin lukemista 54-48.

Päätöskympille Karhubasket sai stoppeja, muttei pystynyt murtamaan Vilppaan puolustusta. Mestaruuden sinettejä Vilppaalle olivat Teemu Rannikon (8/1/10) kolmonen, Woodin and1 ja Aatu Kivimäen (8/1/3) kolmonen, jolla Vilpas meni 67-56 johtoon, kun pelaamatta oli viitisen minuuttia. Jeff Garrett (9/3) leikkasi viidellä pisteellä eron kuuteen, mutta läpi sarjan tarkasti heittänyt Mikko Koivisto (13/7/3) kasvatti eron taas yhdeksään pisteeseen, kun pelaamatta oli nelisen minuuttia. Yritystä ei Karhubasketilta puuttunut, mutta Vilpas piti pintansa ja pääsi juhlimaan seurahistorian ensimmäistä mestaruutta 76-68 voiton jälkeen.

– Ihan ensimmäiseksi pitää onnitella Vilpasta, joka oli kaikin tavoin mestaruuden arvoinen joukkue tällä kaudella, Karhubasketin kapteeni Antti Niskanen aloitti pelin jälkeisen lehdistötilaisuuden. – Kyse ei ole vaan tästä kaudesta, sillä mestaruus on aina yksilö, joukkue ja seuratasolla pitkän ajan työn palkinto. – Mestaruus oli heille ansaittu. – Meidän kausi jäi hyvä maku, vaikka häviö tuli. – Jätimme kaiken kentälle, eikä jäänyt mitään jossiteltavaa. – Loistavia pelaajia oli sivussa, mutta se kuuluu koripalloon ja saimme joukkueesta kaiken irti. – Pudotuspelien alla toivoin, että saisimme pelata pitkät pudotuspelit, mikä olosuhteet huomioon ottaen se on hyvä saavutus. – Olen iloinen, että sain olla tässä mukana, vaikka lopputulos oli mikä oli, niin pelit olivat hauskoja. – Vilpas oli päättänyt, että jättävät myös kaiken kentälle, mitä oli varastossa. – Ensimmäisellä puoliajalla tuntui, että vastassa oli sellainen muuri, ettei sinne vain mennä. – Saimmekohan kaksi helppoa heittoa avauspuoliajalla. – Me onnistuimme melkein samassa puolustuspäässä. – Minulla oli uskoa, että jossain kohtaa hyökkäyspään korkki aukeaa. – Siitä näemme pieniä vihjeitä, mutta lopulta Vilpas näytti oman yhtenäisyytensä ja voitontahtonsa. – Aina kun tuli pieni notkahdus meidän suuntaan, niin Vilpas sen kuittasi, mikä on myös mestarien merkki, Niskanen antoi tunnustusta mestareille.

Kuten koko kaudella, niin ratkaisevassa finaalissakin yleisön puuttuminen toi pienen särön juhlintaan. Kokemuksesta voidaan kuitenkin sanoa, ettei se pienennä mestaruuden merkitystä tai lyö kiilaa joukkueen juhliin. Vilpas on mestaruutensa ansainnut pitkällä ja määrätietoisella työllä. Ja kuten Mikko Koivisto ottelun jälkeen oikeutetusti huomautti, niin Karhubasketin verkkotoimitus oli väärässä, väittäessään, ettei Vilpas osaa voittaa keväällä. Vilpas osaa voittaa ja voitti sen kirkkaimman kruunun, jota suomalaisessa koriksessa voi voittaa. Käsi ylös virheen merkiksi ja hattu päästä sekä syvä kumarrus Salon suuntaan.

Kuudes finaali päätti myös yhden Suomikoriksen hienoimmista pelaajaurista. Kaiken kokenut ja nähnyt Teemu Rannikko päätti mittavan pelaajauran Suomen mestaruuteen ja pantterin nostoon Salohallissa, rakkaan perheen ja vanhempien silmien edessä. Voiko hienompaa päätöstä saada loisteliaalle uralle? Ei voi.

Kehut pitää lähettää myös maan parhaille faneille. Kausi on ollut erikoinen ja varmasti finaaleissa oli vastakkain kaksi joukkuetta, jotka kärsivät eniten yleisön puuttumisesta halleista. Sekä karhuluolassa että Salohallissa olisi kannustus ollut hurjaa, huuto ja kannustus olisi ylittänyt kaikki desibelirajat ja ottelut olisivat olleet pomminvarmasti loppuunmyytyjä. Karhubasketin fanit olivat läpi pudotuspelien joukkueen tukena. Kuudennessa finaalissa karhufanit olivat jälleen leiriytyneet Salohallin pihalle, varusteena bussi ja jättiskriinivideorekka. Karhubasket arvostaa faneja ja kiittää heitä jälleen loistavasta kannustuksesta! Loistavaa duunia ja oranssi on todellakin meidän!