Karhubasketin koripallokausi 2024-2025 tuli tiistaina päätökseen, kun Helsinki Seagulls voitti neljännen finaalin IKH Areenassa pistein 56-68. Seagulls pääsi juhlimaan seurahistorian toista Suomen mestaruutta, kun helsinkiläiset vievät mestaruuden otteluvoiton 4-0.

Kauhajokisten kaulaan ripustettiin ottelun jälkeen hopeiset mitalit. Sanonta kuuluu, että ”hopee ei oo häpee”. Karhubasketin kohdalla se pitää 100 prosenttisesti paikkaansa. Koko Korisliigan nuorin joukkue raivasi tiensä toiseksi parhaaksi joukkueeksi, vaikka ennen kautta laadituissa ennakkoasetelmissa ei nuorta joukkuetta laskettu edes mitalikandidaatiksi. Useampi taisi pohtia, että pääsevätkö oranssipaidat edes ylempään loppusarjaan. Kauden huippukohtia olivat nousu loppusarjan aikana toiseksi ja sen myötä saatiin kotikenttäetu välieräsarjaan Katajaa vastaan. Kataja kaatuikin välierissä puhtaasti otteluvoitoin 4-0.

Tiistain kauden viimeisessä ottelussa mentiin pääosin Gullsien tahdissa. Puoliajalla vieraat johtivat 28-36, kun sentteri Kalib Boone (18/8/3 torjuntaa) oli tehnyt 10 pistettä. Helpolla ei Boone pisteitään saanut, sillä osumatarkkuus kakkosissa taukoon mennessä oli vain 40 prosenttia. Finaalien MVP-palkinnon ottelun jälkeen pokannut Rene Rougeau (10/14/3) oli taukoon mennessä tehnyt kahdeksan pistettä ja IKH Areenassa toisessa finaalissa hurjat 30 pistettä tehnyt Erik Sajantila (10/5/1) upotti kaikki kolme kolmosta taukoon mennessä.

Oranssipaidoilta ei yritystä tai tahtoa avauspuoliskolla puuttunut, mutta raudat kolisivat heittoyritysten jälkeen. Kakkoset upposivat vaatimattomalla 25,9 ja kolmoset 22,2 prosentin tarkkuudella. Levypalloja oli tarjolla, mutta Lokit poimivat he haluunsa Rougeaun johdolla ja olivat tauolla levypalloissa johdossa 25-29. Nate Pollard Jr (10/14/3 torjuntaa) teki taukoon mennessä kahdeksan pistettä ja oli haalinut 11 levyriä, joita kuusi hyökkäyskorilla.

Tauon jälkeen Andre Gustavson (13/6/2) ja Quan Jackson (8/7/2) kutistivat eron neljään pisteeseen, mikä sai 2001 katsojan areenan keräämään henkiin. Myös poikkeuksellisen suuri vieraskannattajaryhmä toi otteluun mukavasti tunnelmaa. Ero pysyi neljässä Eemi Luukkosen (10/4/3) kolmosella kolmannen neljänneksen puoliväliin saakka, mutta sitten Shawn Hopkins (10/2/3) johdatti vieraat 10 pisteen etäisyydelle. Kymppi päättyi Seth Millner Jr:n (4/4) kolmoseen, joten päätösneljännekselle lähdetiin lukemista 43-49.

Karhubasket pysyi iskuetäisyydellä päätöskympin alussa, mutta sitten Henri Kantonen (5/11/5) ja Lassi Nikkarinen (8/3/7) upottivat kolmoset ja ero kasvoi yli 10 pisteen. Kotijoukkue yritti loppuun saakka takamies Zach Ensmigerin (5/7/5) johdolla, mutta ei mahtanut Gullseille mitään, joten helsinkiläiset pääsivät juhlimaan Suomen mestaruutta 56-68 voiton jälkeen.

Seagullsien otteluvoitot 4-0 ei jättänyt selittelyille sijaa, vaan Suomen paras joukkue vei mestaruuden ja pantteripatsaan Helsinkiin. Lokit löysivät ottelusta toiseen onnistujia laajalla rintamalla, vaikka pelasivat koko finaalisarjan ilman parasta pistemies Curtis Hollisia. Tämä olisi ollut kova isku mille tahansa muulle joukkueelle, mutta Erik Sajantila ja Shawn Hopkins nousivat tarpeen tullen esille. Hollisin puuttuminen tarjosi lisää vastuuta Henri Kantoselle, joka palasi pahasta loukkaantumisesta kentälle vasta alkuvuodesta. Ja Kantonen palasi omalle kovalle tasolleen, kun joukkue sitä tarvitsi. Hän lähtee seuraavaksi maajoukkue leiritykseen ja on taistelemassa paikasta Susijengiin, kun EM-kisat järjestetään alkusyksystä Tampereella. Maajoukkueesta puhuttaessa on nostettava esiin Korisliigan paras takamies Lassi Nikkarinen, joka kaipaa näyttöpaikkaa Susijengiin. Sentteri Kalib Boone täytti paikkansa kiitettävin arvosanoin ja kun puhutaan mestaruustaistelusta, niin Rene Rougeaun nimi on esillä joka keväänä. Mestarien mestari Rougeau oli jälleen jäätävän kova ja hänen halunsa voittaa on muita muutaman pykälän ylempänä. Ehkäpä se on ihan eri stratosfäärissä muihin verrattuna. Taktisesti Seagulls otti kauhajokisilta aseet pois ja puolustukseen laadittiin erinomainen suunnitelma, joista kummastakin on kiittäminen valmennusta, joka teki päävalmentaja Vesa Vertion johdolla loistavaa työtä. Onnea Seagulls Suomen mestaruudesta, olette juhlanne ansainneet!

-Itselle töihin meneminen on ollut kivaa joka päivä, mikä on iso asia tällaisen koripallojoukkueen kanssa, kun töihin mennään joka päivä, Seagulls päävalmentaja Vesa Vertio kertoi pelin jälkeen. Kausi on pitkä, mutta meillä on sitoutuneet pelaajat ja sitoutunut staff sekä toimiston porukka, joka antaa meidän touhuta ilman, että hirveästi tulee paineetta ylhäältä. Kun on kiva tehdä töitä, niin tulostakin tulee, mikä on viime vuosina näkynyt.

-Me pelkäsimme Karhubasketin joukkuetta, kun finaalisarjaan lähdettiin. Kävimme tosi tarkkaan läpi heidän pelaamista. Heidän nuorelta joukkueelta finaalipaikka oli erinomainen saavutus ja koko kausi erinomainen suoritus, Vertio antoi tunnustusta Karhubasketille.

-Haluan aloittaa sanomalla isot kiitokset meidän faneille, Janne Koskimies aloitti lehdistön. Sain viestin juuri ulkomailta, että uskomattomat fanit ja kotiyleisö, joka tukee joukkuetta, vaikka yhtään voittoa ei finaaleissa tullut. Toki on ollut läpi kauden mahtavaa, mikä on ollut iso asia meidän nuorelle joukkueelle. Vastustaja tuli finaaleihin kolmella vahvistuksella, mikä on Korisliigassa aika kova tasoitus. Tämä osoittaa heidän valmennuksen tasoa, koko joukkueen leveyttä ja miten eri tilanteissa pystytään nousemaan vaaditulle tasolle. Pelasimme Gullseja vastaan neljä kertaa runko- ja loppusarjan aikana. Niissä meidän suomalaiset tekivät 162 pistettä ja vastustajan kotimaiset 145 pistettä. Nyt pelasimme finaaleissa vastakkain neljä kertaa ja meidän vastaavat pisteet olivat 90, mutta vastustajan 185. Tämä kuvastaa sitä, miten heidän suomalaiset Lassi Nikkarinen, Henri Kantonen, Shawn Hopkins, Erik Sajantila ja Timo Heinonen kantoivat joukkueen mestaruuteen. Pisteet ovat tietysti vain yksi tapa mitata joukkuetta ja meillä oli finaaleissa vähän erilainen rotaatio. Ja totta kai Rene Rougeau on liimapelaajana tärkeä osa joukkuetta. Valmentajana olen iloinen, että kotimaiset pelaajat ovat isossa roolissa. Isot onnittelut myös Vesalla ja koko valmennustiimille, kun joukkue on pelannut koko kauden vakuuttavasti.

– Meidän joukkueelle tämä oli tosi iso pettymys. Meidän kevät oli nousujohteinen ja odotukset olivat korealla, kun tultiin finaaleihin. Ensimmäisessä finaalissa saimme pahasti selkään. Kakkospelissä kotona olimme johdossa ja siinä olisi pitänyt pystyä voittamaan, mutta ei löytynyt tarvittavaa pelillistä voimaa. Itseä on jäänyt harmittamaan kolmas peli, kun Rene oli virhevaikeuksissa ja he heittivät huonosti, joten meillä oli mahdollisuudet voittamaan, mutta emme siihen pystyneet. Tässä viimeisessä ottelussa saimme 81 pelitilanneheittoa, mutta pisteitä tuli vain 56 ja vastustaja vei voiton 68 pisteellä. Finaaleista tuli joukkueen omiin ennakko-odotuksiin nähden vaisu, emmekä pystyneet tekemään tästä ottelusarjaa ollenkaan. Saimme finaaleissa enemmän pallonhallintoja, mutta emme olleet joukkue, mikä on minulle valmentajana pettymys ja jättää sarjasta huonon maun. Puolustuspäässä meille tuli nukahduksia ja kommunikaatio virheitä, joista Seagulls teki helppoja koreja, mitkä eivät ole hyvän joukkueen merkkejä. Meillä oli mahdollisuudet, mutta emme pystyneet haastamaan, Koskimies summasi.

Kun kauteen lähdettiin, niin kukaan ei olettanut, että nuori Karhubasket pelaisi vielä toukokuussa finaaleja. Alkukaudesta loukkaantumiset sotkivat valmistautumista, kun ensin sivussa oli Seth Millner Jr, sitten Kalle Koivunen ja lopuksi syömähampaaksi hankitun Kaden Andersonin kausi päättyi alavartalovammaan. Kesken kauden joukkueeseen liittyi ensin Quan Jackson, joka sopi pelityyliin loistavasti. Eteneminen pudotuspeleissä aina finaaleihin saakka tapahtui Zach Ensmingerin myötä, vaikka sen jälkeen Joe Toussaint lähti Yhdysvaltoihin. Ensminger ei olisi Kauhajoella saapunut, jos Suomen ylivoimaisesti parhaat fanit eivät olisi sitä mahdollistaneet. Ja nämä parhaat oranssin väriset fanit olivat jälleen fanipäällikkö Pertsa Holman johdolla joukkueen tukena jokaisessa pelissä. Fanibussit rullasivat maamme maanteitä jälleen lukemattomat kilometrit, eikä tukea joukkueelta puuttunut missään pelissä.

Kausi on loppujuhlaa vaille valmis. Joukkue, fanit ja kaikki muutkin halukkaat kokoontuvat IKH Areenalle perjantaina 9. toukokuuta, jossa hopeisia mitaleja juhlitaan kello 19 alkaen. Kaikki ovat tervetulleita IKH Areenaan juhlimaan joukkueen kanssa seitsemättä perättäistä mitalia (3 x kulta 2018, 2019, 2022, 3 x hopea 2021, 2023, 2025 ja yksi pronssi 2024).